Mahmoud the sheep

Kyllä, meille muutti oikea pässi! Olen jo vuosia haaveillut tontillemme pikku-kilistä, joka pitäisi huolen rehottavista niityistä, joilla ei ole meille mitään käyttöä (= liian suuri tontti!) Kilit ja etenkin aikuiset vuohet ovat vain siitä hankalia että ne kiipeilevät kaikkien aitojen yli ja jopa katoille asti. Työkaverini näytti ensin esimerkkiä, että pässin voi ostaa omakseen viidelläkympillä, ja kuljettaa sen kotiin Saabin takapenkillä. Siitä innostuneena aloitin vihjailevan, maanittelevan ja vaativan käännytystyön, ja lopulta mieheni suostui pässin hankintaan! Ja tässä hän on, Mahmoud! Siitä piti tulla Hombre, mutta eihän sinne Espanjan suuntaan ole kenelläkään mitään kytköksiä... Mahmoud on niiiin Saudi-nimi, että minusta oli hauska ajatus laittaa se pässille nimeksi! Saudi in memoriam.. heh.

Pässi kuljetettiin meillekin henkilöauton takakontissa, ja matka meni yllättävän hyvin. Pässi määkäisi pari kertaa ja katsoi parhaaksi pistää makuulle. Matkalla pysähdyimme jopa rautakaupassa ja pässi katseli kiltisti takaosastolta.

Sanonta lauhkea kuin lammas pitää ainakin toistaiseksi paikkansa, pässi on tosi kiltti ja sen lempeitä isoja silmiä katsoessa heltyy kyllä jokaisen sydän! Ja pelko siitä että se määkii yökaudet ei onneksi toteutunut - sehän on lähes mykkä! Se määkii ainoastaan silloin kun me tullaan ulos, jolloin se ikäänkuin tervehtii ja tulee juosten ja määkien vastaan. Toistaiseksi Mahmoudilla on siis vain panta kaulassa ja pitkä kettinki, jonka varassa se pääsee liikkumaan. Mies teki Mahmoudille tosi hienon sade- ja aurinkosuojan, jonne laitoimme kuivia heiniä syötäväksi ja lämmikkeeksi. Siellä se nytkin tyytyväisenä makaa!


Mahmoud oli pakko keriä heti ensimmäisenä iltana, turkki oli ihan vanuttunut ja likainen. Pässi pieneni puolella kun paksu villa saatiin kynittyä (tosi ammattimaisesti vanhoilla taloussaksilla..), ja varmasti helpotti sen oloa. Jälki ei ole ehkä kovin hieno mutta kyllä se näin kotioloissa välttää... :)

Härän talja

Tämä oli pakko hankkia!
Heitin uusitulle valkoiselle lattialle entisen maton, ja hyiiii kun se peitti koko ihanan lattian eikä näyttänyt yhtään hyvältä! Miehen kanssa mietittiin että pitäiskö vaan ostaa joku tumma pyöreä matto, kunnes jostakin päähäni pälkähti ajatus lehmän taljasta! Idea tuntui heti tosi hyvältä ja aloin saman tien googlaamaan mattoja. Tämä kaunokainen löytyi lopulta ihan Askosta, ja on aito brasilialainen härkä. Kallis hankinta mutta en ajatellut sitä kauppoja tehdessäni, tuntui että olin tehnyt hyvän sijoituksen. Toistaiseksi matto on ollut hyvä, ei luista niinkuin ryijymatot tekevät (oli pakko hankkia ryijymattojen alle liukuesteet kun uusi lattia on niin pirun liukas!), ei pölise eikä siitä irtoa karvaa. Jästipääkään ei kiinnostunut matosta sen kummemmin, nuuhkaisi kerran ja käpertyi kerälle matolle (myyjä sanoi että jotkut koirat kuulemma pillastuvat aidoista taljoista, vaikka ne onkin käsitelty hajuttomiksi..)!

Maton hoito-ohjeet on selkeät: imurointi ja tuuletus. Vastoin luuloani, irtokarvat ja roskat lähtevät matosta helposti kevyellä imuroinnilla, eivätkä jää "vastakarvaan" jumiin. Maton voi tarvittaessa pestä Marseille-saippualla (vielä on selvittämättä mistä sitä saa), ja taljan nahkapintaa (pohjaa siis) voi pehmittää nahanhoitobalsamilla, jota ostin mattokaupasta. Taljan pinta on ihana paljaalla jalalla, pehmeä kuin vain härkä voi olla... :) Mutta ohuthan se on, että ei siinä viitsi kauan köllötellä!

Remontti

Kevät on saanut aikaan sen että omakin aktiivisuus kasvaa, ja ehkä toukokuun alun pienellä lomallakin oli osuutensa asiaan - sai hetken ladata akkuja ja ylläripylläri, suunnitella kodin remonttia! Sillä välin kun me makailimme Kreetalla, remonttimies kävi hiomassa vanhat lankkulattiamme ja uudisti pinnan Osmo Colorin valkoisella puuvahalla. Lattiasta tuli kuin uusi, ja olen lopputulokseen tosi tyytyväinen! Koko koti sai lisää valoa lattian myötä!

No, kuinka ollakaan, uuden lattian vuoksi kymmenen vuotta sitten valkolakattu panelikattomme alkoi näyttää tosi tummalta ja vanhalta, eikä siinä lopulta auttanut kuin ottaa suti käteen ja urakoida koko alakerran katot uusiksi. Alunperin luulimme että katto pitää maalata, mutta maalikaupan täti onneksi valaisi että valkolakka riittää panelin vaalennukseen, kunhan laittaa useamman kerroksen lakkaa. Alla olevasta kuvasta näkee eron, vasemmalla entinen katto ja oikealla kahteen kertaan kuultolakattu katto! Big difference, isn't it! Hartiat oli jumissa mutta kyllä urakka kannatti, eikä tullut edes kalliiksi!

Karppausta

Toiveissa miinus 5 kg. Aloitin alakarppauksen (?) eli ainakin yritän vähentää hiilihydraatteja ja uusia reseptejä tulee kokeiltua nyt päivittäin. Ihan mieletöntä tuli kesäkurpitsalasagnesta:
2 kesäkurpitsaa, siivutetaan juustohöylällä siivuiksi
400 g jauhelihaa, paistetaan, maustetaan hyvin. Lisäsin tomaattipyreetä 1 purkin sekaan.
Levitetään kesäkurpitsat ja jauhis kerroksittain uunivuokaan. Ripsauttelin vähän suolaa kesäkurpitsaviipaleiden päälle makua antamaan, mutta ei olisi ollut pakko, jauhis oli niin hyvin maustettua. Nesteeksi 1 prk ruokakermaa, johon sulatettu 1/3 pakettia Oltermanni -sulatejuustoa, ja puolikas lihaliemikuutio. Tunti 180 asteessa, annetaan vetäytyä ennen tarjoamista. Nam. (kuva ei tosin tee oikeutta ruoan mahtavuudelle!)

Leivän olen korvannut näillä Mantelileivillä:
1 ps mantelijauhetta
4 kananmunaa
4 dl juustoraastetta
2 tl leivinjauhetta
1 dl porkkanaraastetta
1 dl auringonkukansiemeniä
-Kaikki ainekset sekoitetaan keskenään ja nostellaan pellille nokareiksi. Tosi helppoa ja nopeaa! Paistetaan 200 asteessa noin vartti.

Pyöreä matto

Aloitin tämän maton tekemisen jo viime kesänä, innnoissani että teen siitä ulkosaunaan uuden porrasmaton. Kuinkas ollakaan, projekti epäonnistui ja jäi kesken. Matosta ei siis tullut ensiyrittämällä mattoa, vaan kupruinen, kuppimainen räsyläjä. Ajattelin ensin että kyllä ne kuprut tallatessa tasaantuu, mutta ei, matto oli niin aaltoileva että ei sitä ois norsulaumakaan astunut suoraksi. Niinpä annoin matontekeleen lojua talven yli kaapissa kunnes kyllästyin potkimaan sitä takaisin joka kerran kun sen kaapin oven aukaisin. Purin maton kokonaan ja aloitin alusta. Purin, virkkasin, purin, virkkasin, kiroilin, virkkasin, kunnes meni hermot ja ylläripylläri - KVG auttaa aina. Oikean ohjeen mukaan matto pitää virkata niin, että lisäyksiä tekee tasaisesti (sen tiesinkin, mutten osannut tehdä sitä oikein). Joka kierroksella silmukoita vain virkataan enemmän lisäysten välillä (ahaa, siinä se juju! Pitää laskea!).
ELI:
ensimmäisillä sanotaanko 4 kierroksella lisätään joka toinen silmukka, seuraavalla kierroksella joka kolmas silmukka, seuraavalla joka neljäs jne. Tämä matto on halkaisijaltaan noin metri, ja lisäyksiä tein viimeisellä kierroksella enää joka 29. silmukka. Toistaiseksi matto on vessassa, mutta katsotaan kesän päälle siirtyykö se ulkosaunan eteiseen, niinkuin alkuperäinen idea oli.

Happy Easter!

Yhdessä touhuaminen on kyllä parasta, aivan ihana huomata kuinka pienestä lapsi innostuu ja että sinnikkyyttä ja kekseliäisyyttä jo löytyy kaksivuotiaaltakin! Pelkkä rairuohon istuttaminen oli Apiksen mielestä ihan huippuhommaa, kun sai läträtä paljain sormin mullan kanssa, ja hakea omalla kastelukannulla vettä ja kastella mullan. Yleensäkin veden kanssa läträäminen on näköjään lasten mielestä aivan ihanaa. Pari viikkoa sitten Apiksella oli ihan epäuskoinen ilme, kun ensimmäisen kerran vedettiin kurahaalarit ja kurakintaat päälle ja annoin pihalla vanhan tiskiharjan, ja opastin rännin alle, että katoppas kun täältä tulee vettä, niin tolla harjalla kastelet ja sitte voit pestä pyörän... ilme kertoi että yleensä tällaisesta on tullut noottia, mistäs nyt äiti tuulee??!

Pääsiäistä on siis valmisteltu ihan pienimuotoisesti tällä viikolla. Rairuohon lisäksi teimme muutamia pääsiäismunia maalaamalla ja ketjusilmukoita virkkaamalla. Apis oli aivan innoissaan pääsiäismunien maalaamisesta! Olin vähän epäuskoinen hommaan ryhtyessämme, arvelin että homma ei vielä 2-vuotiaalta luonnistuisi. Olin yllättynyt kuinka nopeasti Apis homman natsasi ja kuinka taitavasti maalaaminen sujui! Tosi tarkkaa työtä poika tekikin, ja ihana keskittynyt tuhina kuului vierestä! Maalasimme sormiväreillä, joten sotku lähti helposti lämpimällä vedellä pois, myös pöydästä ja kaapinovista.

Kuten kuvasta huomaa, jätkä on niin neitsyt joissakin asioissa. Munat piti maalauksen joka vaiheessa järjestellä tarkkaan riviin..Äitiinsä tullut, hehe.

Siinä ne ihanat munat nyt sitten roikkuu omenapuun oksilla. Toivottavasti saan oksat kukkimaan! Sain oksia läjän miehen siskolta, joka oli joutunut kaatamaan vanhan omenapuun pihaltaan. Kyllä niissä jo pienet silmut näyttää olevan, odotellaan!

Varastin kivan idean virkatuista munista miehen siskolta. Idea on helppo, vaatii vain virkkuukoukun ja erivärisiä villalankoja. Villalangasta virkataan ketjusilmukoita noin metrin pätkä, joka liimataan kananmunan pinnalle kierittäen. Innostuin niin että kananmunia piti puhallella tyhjäksi enemmänkin kuin oli tarve, ja nyt jääkaapissa odottelee munakasvärkit.. :)

Oikein iloista pääsiäistä kaikille!!!

Isi on tosi let's go!

Nyt se sitten on tapahtunut. Roolit ovat vaihtuneet niin, että pojasta on tullut isin poika. Aidosti olen siitä iloinen ja miehen puolesta tyytyväinen - näin sen pitikin mennä. Myös isä on tärkeä ja tuntuu hyvälle että lapsi näyttää sen niin aidosti. Mutta, mutta... miksi se silti kirpaisee vähän, kun lapsi huutelee kirjastossa isiä, ei äitiä? Miksi isi saa syöttää mutta äiti ei? Miksi en enää kelpaa! Järkevä minä tietää vastauksen, tunteellinen minä ei pohjimmiltaan halua hyväksyä sitä. Sydämestä riipaisi kun lapsi ei työpäiväni jälkeen halunnutkaan syliin, vaan vähän kuin pakeni paikalta, ihan kuin vierasti vähän aikaa! Kamalaa, eikö! Tuntuu pahalta, vaikka enkö juuri minä ole valitellut että on välillä rasittavaakin kun lapsi roikkuu vain äidin lahkeessa, vaikka isäkin on kotona?

No, tämä oli odotettavissa, tiesin että tämä tapahtuu kun minä menen töihin ja mies jää kotiin. Ja onneksi tuo "vierastaminen" kesti vain vähän aikaa, ja loppuillasta poika halusi kovasti jo syliin ja äidin piti tulla nukuttamaan, ja kaikesta näki että on se ikävä ollut lapsellakin. Ja pari viikkoa sitten lapsen sairastaessa mies sanoi, että näkee, että äidin syli on tärkeämpi silloin kun jotain sattuu tai on kipeänä, vaikka kuinka olisi normaalitilanteissa isin poika... Jotenka... kaikki on siis mennyt juuri niinkuin pitikin, ja isän ja pojan suhteen lähentyminenhän oli myös isän hoitovapaan pitämiselle yksi hyvä syy. Nyt täytyy siis miettiä omalle kohdalle se, kuinka paljon miestä kirpaisi ensimmäiset 9 kuukautta katsoa vierestä, kun aina vaan äiti, äiti ja äiti merkitsi hiukan enemmän. Niin että siitä saan!

Tulipa tästä vähän tyhmä postaus. No, muitakin aiheita oli.
Käytiin nimittäin neuvolassa viime viikolla. Poika oli kasvanut puolessa vuodessa 5 cm, eli on nyt 95 cm ja painaa melkein 15 kg, ja kasvukäyrillä menee vajaassa +1:ssä. Hurjaa kasvu onkin ollut, kun aika lailla tasan vuosi sitten Filippiineillä mitattu pituus oli 81 cm, sehän tekee 14 cm per vuosi. (mistä tulee mieleen että onneksi painoa on tullut vuodessa vain 3 kg...).

Hassu juttu sattui muuten eilen. Mummu oli käymässä ja pyysi näyttämään, miten Ifolorilta tehdään niitä kuvakirjoja (mistä tuli mieleen että pitäis tosiaankin tehdä se kuvakirja hakumatkasta). Esimerkkinä otin juurikin nuo meidän Filippiinien hakumatkakuvat, ja näytin niillä mummulle, miten kuvat siirretään kirjan sivulle. Siinä samalla tuli juteltua kaikesta hakumatkalla sattuneesta. Poika istui minun sylissä ja katseli hänkin kuvia, osoitteli henkilöitä ja näytti vakavalta. Kun aloin kertoa kuvasta, jossa minä pidän tuttipulloa juovaa poikaa sylissä (tässä vaiheessa olimme tunteneet vasta 15 min), poika kääntyikin yhtäkkiä ympäri ja tarrasi minua kaulasta ja alkoi hillittömästi itkeä. Itkin vähän itsekin, ja mummun kanssa olimme kumpikin huuli pyöreänä, että onko tosiaan muistissa nuo hetket? Jossain alitajunnassa? Kukaan ei tiedä, mutta päätin että se kuvakirja PITÄÄ nyt tehdä, jotta lapsikin saa katsella kuvia, ja voimme vaikka iltasatuna sitä kirjaa käännellä! Hitsi.

Jee, ja ylihuomenna mennään siskon kanssa järjestelmäkamera-kurssille, joten ehkäpä tälläkin palstalla näkyy parempia kuvia jatkossa? Sitä ennen, vielä yksi iltavuoro. Jaksaa, jaksaa!