En aloita taas samalla virrellä siitä kuinka hankalaa blogin pitäminen minulle on. Käyn ihan pokkana suoraan asiaan, kuin edellinen kirjoitukseni olisi eiliseltä!
Aika on mennyt ihan mieletöntä vauhtia. Vaikka samalla kertaa aika matelee, päivät ovat samankaltaisia, silti viikot hujahtavat ohi. Yhtäkkiä sitä havahtuu että härreguud poika on ollut meillä jo 7, 8, 9 kuukautta, kuinka paljon se on kasvanut, kuinka paljon oppinut uusia asioita, kuinka hänestä on tullut jo iso poika kun hakumatkan kuvissa näyttää vielä niin pieneltä! Niin ihana muistella hakumatkaa mutta samalla on huojentunut olo - olemme kotona ja kaikki on hyvin. Pojan sopeutuminen on kaikenkaikkiaan näin jälkikäteen (tai mistä minä tiedän onko liian aikaista vieläkin sanoa "näin jälkikäteen") mennyt niin mallikkaasti, että täytyy itseäänkin muistuttaa että lapsi on adoptoitu. Oikeasti, ei se siltä enää tunnu! Tosin, unohtavat sen näköjään muutkin. Pojan kummitäti erehtyi sanomaan että eihän se kumma jos pojalla on laktoosi-intoleranssi, kun sullakin on... ennenkuin hetken päästä repesimme kumpikin nauramaan, että eihän se multa oo sitä voinut periä..
Mutta kiistatta minä olen tämän lapsen ehkä maailman tärkein ihminen (isin kanssa yhdessä tietenkin), ja se tuntuu niin mielettömältä, niin oikealta ja aivan ihanalta. Nyt tiedän, mihin olen 10 vuoden ajan pyrkinyt. Se on tämä tunne, että rakastaa pikkuistaan enemmän kuin mitään koskaan ikinä, ja on valmis tekemään mitä tahansa hänen eteensä. Enkä jää osattomaksi minäkään. Lapsen suukosta tai halista tulee tunne - näin sen piti mennä.
Jotta kyyneleet silmistäni kuivuisivat (olen kamalan herkkä nykyään ja tirauttelen omille ajatuksilleni aika usein), listaan tähän nyt joitakin uusimpia sanoja, opittu siis noin kuukauden aikajanalla. Ihan vaan että ne olisivat jossain ylhäällä, tämähän on myös päiväkirja minulle. Sanoja on nyt alkanut tulemaan liukuhihnalta, siis ihan kaikkea yrittää toistaa perässä, mutta tässä suosikkisanat.
Tarkemmin ajatellen kaikki eivät edes ole sanoja, eli onko tämä Apis - Suomi -sanakirja:
kaiu-i = kaivuri
too! = traktori
käy-y = kärry / peräkärry
äitiä = äiti
äitiä = isi
pimiä = pimeää
pipiää = jokin käy kipeää
töisä = isi on töissä
pääl = laita tv/radio päälle / laita valot päälle
manna = lammas / Late Lammas (ihan huippu! Pyörii säännöllisesti meillä)
valo = valo!?
pois = mennään pois, ota sukat/housut/jne pois
ei, en, ei, ei, ei... (miten niin 2-vuotiaalla alkaa tulla oma tahto?? eihän se mitään halua tehdä! Ainakin jos kysyy)
No eihän niitä nyt niin kamalasti tähän saanut mietittyä.. pitänee päivittää listaa joskus.
Vuosi siis vaihtuu. Minä lähden töihin, mies jää kotiin - ihanaa. Oikeasti, kaipaan töitä ja työkavereita. Kaipaan aikuista seuraa. Uskon että muutos tekee hyvää meille kaikille, nyt tuntuu että äiti on vähän liiankin tärkeä ja isi-raukka jää syrjään. Eli tuntuu sopivalle lähteä töihin juuri nyt. Aikaisemmin en olisi raskinutkaan, tämä oli sopiva aika olla kotona.
Näihin tunnelmiin - ihanaa Uutta Vuotta!
