Kesämeininki

Ihan mahtavaa, kesä on toden teolla tullut ja mikä parasta, minä olen koko kesän hoitovapaalla pojan kanssa!! Toista viikkoa jo mennään tätä vapaata ja on kyllä tuntunut ihan mielettömän upealta - etenkin kun sääkin näyttää suosivan heti alkukesästä! Helle alkoi tällä viikolla ja keli on kyllä juuri sellainen, jollaista toivoisi koko kesäksi, lämmintä + 28 c, aurinkoista, ihanaa, täydellistä!

Olin viime kesänkin kotona, ja jos siihen vertaa niin tämä kesä on kyllä niin erilainen! Silloin äitinä ja poikana oleminen oli niin uutta ja erilaista, että ei osannut vielä kunnolla nauttia perheenä olemisesta. Kiintymyssuhteet olivat (näin jälkikäteen ajatellen) vasta ihan alussa (Apishan tuli kotiin vuosi sitten huhtikuussa), puolin ja toisin, ja kesä meni toisiimme tutustuessa ja rutiineja opetellessa. Apis ei puhunut suomea, pikkuhiljaa oppi ymmärtämään ja joitakin sanojakin jo tuli, mutta kommunikaatio oli aika erilaista nykyiseen verrattuna, tottakai. Nyt puhetta tulee yhtenä köytenä, ja yksittäisillä sanoilla pystyy kertomaan jo pitkänkin tarinan: "äiti-auto-poita-kyytiin-isi-mopo-töisiin" -lause on aika tavallinen, eli äiti lähtee autolla ja ottaa pojan kyytiin, isi menee mopolla töihin. Jostakin syystä Apis kutsuu itseään pojaksi, kovasti taputtaa itseään rintaan ja sanoo "poita"... Tänä aamuna kysyin miten eilinen saunareissu isin kanssa sujui, niin poika selitti "isi-poita-sauna-pissa-tatta-tuonne", ja luulin että Apis puhuu omiaan, kunnes mies selventi illalla että todellakin kesken saunareissun oli pitänyt käydä niin pissalla kuin kakallakin... On niin ihana huomata joka päivä, kuinka nokkela voi pari-kolmevuotias lapsi jo olla, ja kuinka paljon pystyy vähilläkin sanoilla keskustelemaan, jopa vitsailemaan. Apikselta tuntuu löytyvän kivaa huumorintajua, joka meillä kyllä saletisti natsaa.. (lue = äiti on tyytyväinen kun saa lapsen nauramaan omille hölmöille jutuilleen ja pelleilyilleen..)

Pari päivää sitten olimme lähdössä pyörällä kauppaan (auto hajosi, on korjaamolla pari viikkoa oletettavasti). Yritin laittaa Apiksen oman pyöräni turvaistuimeen, siinä onnistumatta - poika halusi ehdottomasti lähteä omalla pikkupyörällään. No, ajattelin että mikäpäs siinä, väsähtää varmasti ennen "koulunristeystä", ja lähdimme matkaan. Ei väsähtänyt, ei. Matka jatkui kahdella pyörällä, jopa melko sujuvasti enempiä pysähtelemättä, aina kirkonkylälle asti, ja sinne on sentään 5-6 kilometriä matkaa!! Härregud mää sanon, mää yritin kaikkeni että saisin sen jättämään pyöränsä siihen ja tulemaan mun kyytiin, mutta ei siinä auttanut maanittelu eikä uhkailu, omalla pyörällä oli päästävä perille asti. Kaupasta ostettu pillimehu kyllä maistui ja hiki valui norona kypärän alta (taas oli lämmintäkin se +28), mutta kovasti oli pyöränsä päälle heti kiipeämässä kun kaupasta selvittiin. Luojan lykky, naapurin pariskunta sattui paikalle autolla, ja sain salamannopeilla liikkeilläni kiskaistua pojan pyörän päältä oman pyöräni kyytiin, ja lähes yhtä nopeasti naapurin setä vei pikku-Helkaman pois näköpiiristä. Kotimatka olikin aika hiljainen, helle ja pyörämatka ottivat lopulta aika koville!

Tänään käytiin pikaisesti tutustumassa tulevaan ryhmäperhepäiväkotiinkin, jonne Apis luultavimmin ensi syksynä menee. Reissu meni hyvin, Apis saapasteli sisään kuin olisi aina siellä käynyt, ja istahti muiden lasten viereen jättämättä edes hajurakoa vieressä istuvaan isompaan tyttöön. Hoitajat ajattelivat että se on kulttuurellinen juttu, että me suomalaiset olemme ujompia ja haluamme katsella tilannetta rauhassa, kun taas tuollainen filippiino saattaa muitta mutkitta asettua taloksi? Tiedä häntä, Apishan on kyllä aina ollut aika sosiaalinen, eikä arastele juuri ketään.
Periaatteessa ryhmiksestä jäi ihan hyvä fiilis, ja tarkoitus olisi nyt kesän aikana käydä pikkuvisiittejä siellä, jotta lapset ja hoitajat tulisivat tutuiksi Apikselle (ja äidillekin, että tohtii lapsen sinne syksyllä jättää!). Hoitajien toivomuksesta syksymmällä, ennen virallista hoidon aloittamista, pitäisi myös tehdä pieniä kokeiluja, että Apis jätetään sinne esimerkiksi tunniksi hoitoon, jotta lapsi tottuu hoitoon jäämiseen ja siihen, että äiti ei tosiaankaan ole mukana siellä aina.

Loppuyhteenvetona vierailusta voisi sanoa, että ryhmäperhepäiväkodilla ja päiväkodilla on eronsa ja etunsa. Ryhmiksessä on kodinomainen tunnelma, kun taas päiväkodissa paneudutaan ehkä syvällisemmin pedagogisiin asioihin - onhan siellä hoitajillakin erilainen koulutus, joten ero on luonnollinen. Toistaiseksi en pysty sanomaan, mikä on lapselle parasta, kodinomaisuus ja sosiaalinen ympäristö, vai kasvatuksellisuus ja sosiaalinen ympäristö?? Tärkeintä nyt jokatapauksessa tässä vaiheessa on sosiaalisen ympäristön kasvu, ja toisaalta hoitopäiviä tulee Apikselle minun vuorotyöni vuoksi niin vähän, että loppujen lopuksi kai ihan sama.. Vanhemmathan kuitenkin sen kasvatuksen antavat, toivottavasti, heh.

Ihanaista kesää siis kaikille, tämä alku näyttää niin lupaavalta että innolla odotan seuraavia päiviä ja viikkoja!

Mahmoud the sheep

Kyllä, meille muutti oikea pässi! Olen jo vuosia haaveillut tontillemme pikku-kilistä, joka pitäisi huolen rehottavista niityistä, joilla ei ole meille mitään käyttöä (= liian suuri tontti!) Kilit ja etenkin aikuiset vuohet ovat vain siitä hankalia että ne kiipeilevät kaikkien aitojen yli ja jopa katoille asti. Työkaverini näytti ensin esimerkkiä, että pässin voi ostaa omakseen viidelläkympillä, ja kuljettaa sen kotiin Saabin takapenkillä. Siitä innostuneena aloitin vihjailevan, maanittelevan ja vaativan käännytystyön, ja lopulta mieheni suostui pässin hankintaan! Ja tässä hän on, Mahmoud! Siitä piti tulla Hombre, mutta eihän sinne Espanjan suuntaan ole kenelläkään mitään kytköksiä... Mahmoud on niiiin Saudi-nimi, että minusta oli hauska ajatus laittaa se pässille nimeksi! Saudi in memoriam.. heh.

Pässi kuljetettiin meillekin henkilöauton takakontissa, ja matka meni yllättävän hyvin. Pässi määkäisi pari kertaa ja katsoi parhaaksi pistää makuulle. Matkalla pysähdyimme jopa rautakaupassa ja pässi katseli kiltisti takaosastolta.

Sanonta lauhkea kuin lammas pitää ainakin toistaiseksi paikkansa, pässi on tosi kiltti ja sen lempeitä isoja silmiä katsoessa heltyy kyllä jokaisen sydän! Ja pelko siitä että se määkii yökaudet ei onneksi toteutunut - sehän on lähes mykkä! Se määkii ainoastaan silloin kun me tullaan ulos, jolloin se ikäänkuin tervehtii ja tulee juosten ja määkien vastaan. Toistaiseksi Mahmoudilla on siis vain panta kaulassa ja pitkä kettinki, jonka varassa se pääsee liikkumaan. Mies teki Mahmoudille tosi hienon sade- ja aurinkosuojan, jonne laitoimme kuivia heiniä syötäväksi ja lämmikkeeksi. Siellä se nytkin tyytyväisenä makaa!


Mahmoud oli pakko keriä heti ensimmäisenä iltana, turkki oli ihan vanuttunut ja likainen. Pässi pieneni puolella kun paksu villa saatiin kynittyä (tosi ammattimaisesti vanhoilla taloussaksilla..), ja varmasti helpotti sen oloa. Jälki ei ole ehkä kovin hieno mutta kyllä se näin kotioloissa välttää... :)

Härän talja

Tämä oli pakko hankkia!
Heitin uusitulle valkoiselle lattialle entisen maton, ja hyiiii kun se peitti koko ihanan lattian eikä näyttänyt yhtään hyvältä! Miehen kanssa mietittiin että pitäiskö vaan ostaa joku tumma pyöreä matto, kunnes jostakin päähäni pälkähti ajatus lehmän taljasta! Idea tuntui heti tosi hyvältä ja aloin saman tien googlaamaan mattoja. Tämä kaunokainen löytyi lopulta ihan Askosta, ja on aito brasilialainen härkä. Kallis hankinta mutta en ajatellut sitä kauppoja tehdessäni, tuntui että olin tehnyt hyvän sijoituksen. Toistaiseksi matto on ollut hyvä, ei luista niinkuin ryijymatot tekevät (oli pakko hankkia ryijymattojen alle liukuesteet kun uusi lattia on niin pirun liukas!), ei pölise eikä siitä irtoa karvaa. Jästipääkään ei kiinnostunut matosta sen kummemmin, nuuhkaisi kerran ja käpertyi kerälle matolle (myyjä sanoi että jotkut koirat kuulemma pillastuvat aidoista taljoista, vaikka ne onkin käsitelty hajuttomiksi..)!

Maton hoito-ohjeet on selkeät: imurointi ja tuuletus. Vastoin luuloani, irtokarvat ja roskat lähtevät matosta helposti kevyellä imuroinnilla, eivätkä jää "vastakarvaan" jumiin. Maton voi tarvittaessa pestä Marseille-saippualla (vielä on selvittämättä mistä sitä saa), ja taljan nahkapintaa (pohjaa siis) voi pehmittää nahanhoitobalsamilla, jota ostin mattokaupasta. Taljan pinta on ihana paljaalla jalalla, pehmeä kuin vain härkä voi olla... :) Mutta ohuthan se on, että ei siinä viitsi kauan köllötellä!

Remontti

Kevät on saanut aikaan sen että omakin aktiivisuus kasvaa, ja ehkä toukokuun alun pienellä lomallakin oli osuutensa asiaan - sai hetken ladata akkuja ja ylläripylläri, suunnitella kodin remonttia! Sillä välin kun me makailimme Kreetalla, remonttimies kävi hiomassa vanhat lankkulattiamme ja uudisti pinnan Osmo Colorin valkoisella puuvahalla. Lattiasta tuli kuin uusi, ja olen lopputulokseen tosi tyytyväinen! Koko koti sai lisää valoa lattian myötä!

No, kuinka ollakaan, uuden lattian vuoksi kymmenen vuotta sitten valkolakattu panelikattomme alkoi näyttää tosi tummalta ja vanhalta, eikä siinä lopulta auttanut kuin ottaa suti käteen ja urakoida koko alakerran katot uusiksi. Alunperin luulimme että katto pitää maalata, mutta maalikaupan täti onneksi valaisi että valkolakka riittää panelin vaalennukseen, kunhan laittaa useamman kerroksen lakkaa. Alla olevasta kuvasta näkee eron, vasemmalla entinen katto ja oikealla kahteen kertaan kuultolakattu katto! Big difference, isn't it! Hartiat oli jumissa mutta kyllä urakka kannatti, eikä tullut edes kalliiksi!