Suomen kieltä ja anatomiaa

Suihkun jälkeen:
Missä napa? Sanopa napa!
- Papa!
Eiku napa!
- Papaaa!
Napa! Tuossa noin!
- PAPAAAAA!!!
Okei. No katopa mikä tässä. PIPPELI!
- (pieni hiljaisuus, hämmästynyt katse ja...) PEPPEPUUPPUPIPPIPPÖÖÖ!! (ja hirveet naurut kummaltaki...)

Pojalla tuntuu olevan aivan ihanaa huumorintajua, saa äidin nauramaan ääneen monta kertaa päivässä.
Päivä meni ilman päikkäreitä, ja poika nukahti noin tuntia normaalia aikaisemmin vain viiden minuutin nukutuksen jälkeen. Tuli siinä mieleen että josko jättäis päikkärit kokonaan pois, ilta ei ollut sen kärttyisempi ja nukutus ylihelppo. Viime aikoina on taisteltu sekä päikkäreitten että iltanukutusten kanssa, poika ei tahdo nukahtaa sitten millään. Siinä kun kolmatta varttia heijailet vaunuja tai luet satua tai muuten vaan ootat että lapsi nukahtais, tulee mieleen onko tässä mitään järkeä, pakolla nukuttaa lasta, jota ei ihan selvästikään nukuta???
Katotaan miten jatkossa menee. Toisaalta päiväunien aika ois niin ihanaa omaa aikaa mullekin, että siksi aina yritän saada lapsen nukkumaan edes puoleksi tunniksi.

Raparperisimat valmistumassa, yksi pussukka vessan hyllylle turkoosista matonkuteesta virkattuna, lisää tulossa ehkä valkoisesta, ehkä myös keittiöön sinne sun tänne. Ideoita tulee sitä mukaa kun virkkaan edellistä... näin aina. Katotaan miten innostus säilyy. Ulkosaunan matto on nimittäin edelleen kesken.. en malttanut aloittaa pikkupussukoita nyt kun sain turkoosia matonkudetta äidiltä.

Jee. Säätiedotus lupaa lämmintä! Tule, tule kuuma juhannus ja koko loppukesä, edes lokakuunn loppuuun, oisko paljon pyydetty???!!

Kakka tuli!!

Jee, pakko tuulettaa! Pikkuapina kakkasi tänään eka kerran pönttöön! Pottaharjoittelu on ollut vähän hankalaa, kun Apis ei malta istua paikoillaan niin kauan että mitään ehtisi tulla, ja toisaalta on tottunut kakkaamaan seisaaltaan, joten yrityksistä huolimatta se ei ole aikaisemmin onnistunut ja ehdin jo ajatella että täällä pidetään vaippoja vielä kolmivuotiaanakin.. Se kävi siin niin, että aamulla vaippa oli taas noin viiden kilon painoinen joten raaapaisin sen ensimmäisenä pois kun päästiin alakertaan. Vahingosta viisastuneena nostin Apiksen pytylle sen istuinrenkaan päälle. Siksi pytylle, kun potalta Apis ehtii nousta seisomaan ja karata ties minne olohuoneeseen lirkkimään, niinkuin kävi lauantaiaaamuna kun piti vaan nopsasti vaihtaa vaippa että päästään lähtemään kyläreissulle... sohva kastui ja heti oltiin sovitusta aikataulusta myöhässä. Noniin ja asiaan... siis Apis istui pytyllä sen aikaa kun ite pesin ja rasvasin omia kasvojani. Yhtäkkiä alkoikin ähellys ja Apis kattoo hämmentyneenä mua ja kurkkii pyttyyn, ei voi olla totta, kakka tuli sinne! Jee, äippä kiljahteli riemusta, meniköhän viesti perille että tämä oli äidinkin mielestä toivottu tulos?!

Ihana viikonloppu takana. Lauantaina kyläiltiin naapurikunnassa ja illalla noin kello kymmenen aikaan päätettiin lähteä Ranuan eläinpuistoon miehen serkun perheen (isä ja poika) kanssa, vaikka sadekeliäkin lupasikin. Eläinpuisto oli hauska, ja Apis nautti ihan hirveästi elukoista, vaikka meillä oli epäilys ettei lapsi vielä tajua mitään niiden päälle. Epäilys haihtui heti ensimmäisen häkin kohdalla, kun Apis päästeli ihastuneita oooh-huokaisuja ja kiljaisuja altaassa uivalle saukkopariskunnalle. Parituntinen kierros meni nopeasti ja Pikkuapina jaksoi sen tosi hienosti, oli taas oikein reipas lapsi ja äiti ja isä olivat pakahtua ylpeydestä. Oltiin muuten melkoinen nähtävyys itsekin, jälleen kerran. Näköjään erotutaan massasta, vaikka itsestä tuntuu ettei se lapsi nyt niin tumma oo, ja kaikki vaatteet ja lakki päässä varsinkaan ei edes paljon näy.. Mutta tuijottelua saatiin osaksemme kyllä joka paikassa. Onneksi se ei kamalasti häiritse ainakaan vielä. Saudeissa tuijotteluun tottui niin, että täällä tuijottelu on lähinnä ujoa vilkuilua siihen verrattuna, vaikka ihmiset katsoisivatkin päin naamaa. No, tämähän oli myös tiedossa, ja asian kanssa on vaan elettävä. Kyllähän mä itekin halusin nähdä ja katsoa, jos jossakin näin selvästi adoptoidun lapsen.

Pöydälle tähän koneen viereen on ilmestynyt seitsemän erikokoista kattilaa, kannet ovat siistissä rivissä keittiön lattialla. Apis pääsi järjestelemään.. Ja täällä muuten haisee kakka!! Se siitä tuuletuksesta.. pitää näköjään laittaa lapsi pytylle sekä ennen että jälkeen aamupalan... näin sitä oppii. Eikun pesulle.

Tuunausta sisällä ja ulkona...

Ihan hirveästi tekemistä ja energiaa tuntuu edelleen riittävän! Olen nyt ommellut joka huoneeseen uudet verhot (joo-o, innostus vähän repesi, nyt kun on oma ihana ompelukonekin..), ompeluhommissa on mennyt yli puolenyön harva se ilta. Tein myös kankaiden loppupaloista 6 tyynyä, 3 olohuoneeseen ja 3 makkariin, ja kivalta näyttää. tosin makuuhuoneen verhoon en oo ihan tyytyväinen mutta on se nyt sata kertaa parempi kuin entinen punainen! Kuvissa sini-beige verho oli alunperin tarkoitus laittaa Pikkuapinan huoneeseen mutta päätyikin kodinhoitohuoneeseen. Kankaasta jäi pala mankelin päälle, niin mätsää sekin peite nyt verhoihin. Beige-valkoiset valerullaverhot ovat tässä kuvassa vielä olohuoneen ikkunassa, mutta siirsin ne alakerran pikkuhuoneeseen, johon ne sopivatkin paremmin. Olohuoneeseen ompelin eilen ne ihanat lauraashleymäiset paneeliverhot, näyttää hyvältä mutta vaatii vielä valkoiset paneelit kaveriksi. Odottelen seuraavaa sadepäivää ennenkuin alan taas ommella - huomiseksi on luvattu viikon ainutta lämmintä päivää, enkä aio viettää sitä sisällä!

Käytin koiraa tänään eläinlääkärillä - olin varannut ajan rokotuksia varten, mutta tuli ihan yllättäin muutakin asiaa. Jästipää oli ihan down aamulla, ja vinkaisi joka kerta kun yritti mennä maate. Kävin koko koiran läpi mutta en löytänyt mitään paikkaa mistä se aristaisi. Yritin houkutella palloleikkeihin tai frisbeetä hakemaan, mutta en saanut koiraa liikahtamaankaan, ja siksi huolestuin että nyt on jotain vialla. Tyttöhän otti eilen yhteen naapurissa hoidossa olevan Nestorin kanssa, ja ajattelin jo kaikenlaisia sisäisiä verenvuotoja tms, kun en löytänyt aristavia tassuja tai haavoja. Eläinlääkärikään ei löytänyt kummempaa, mittasi kuumeen ja tarkisti anaalirauhaset ja tunnusteli luut ja nivelet - ei mitään. Määräsi sitten viikon kuurin kipulääkettä ja lepoa. Jotain kummaa koiraraukalle tappelusta (?) tuli, ei ole juuri päivän mittaan juossut ja vinkaisee kivusta aina kun yrittää kumartua. Mies yritti äsken antaa koiralle puruluuta, eikä koira pystynyt sitä ottamaan maasta kivulta! Pitää taas seurata, miten lepo ja kipulääkkeet tepsivät, uskoisin että jotain lihasrevähtymää se vain on. Naapurin lehmiä pystyi kuitenkin lähtä haukkumaan noin vauhdilla nukkuvasta asennosta täyteen vauhtiin 2 sec... joten ei liene syytä huoleen.

Ainiin ja kommentit kolmanteen kuvaan. Löysin läjän isäni eli Apiksen vaarin noin 10-vuotiaana tekemiä piirustuksia, ja ne oli kaikki niin ihanan värikkäitä että Apishan ihastui niihin heti! Laitoin kuvat muovikansiin jotta säilyisivät ehjinä pojan käsittelyssä. Kyllä kansiota onkin selailtu aamupuurolla ja pottaharjoitteluissa! Ei pöllömpi piirtäjä tuo vaari, vai mitä? Harmi ettei mulle oo kertynyt lahjoja tuolla saralla sitten ollenkaan.

Vanha Rouva liruttelee

Avasin tänään kuistin oven ja ohoh, siellä oli penkillä kissa makoilemassa. Huolestuin ensin että raukka on ollut siellä ties kuinka kauan, näytti muka niin raihnaiselta, mutta sitten muistin nykäisseeni oven kiinni edellisiltana nukkumaan mennessä. Kissanpissanhaju oli kumminkin pistävä- Perkule - kissa on ollut tullut sisälle ehkä kuuden maissa kun mies on lähtenyt töihin ja pissannut jo parin tunnin odottelun jälkeen jonnekin kuistin nurkkaan! Ei muutakuin hyvinkehittynyt aistielin käyttöön ja nurkkia, mattoa, kenkiä, ovenpieliä, penkkiä ja istumatyynyjä haistelemaan. Onneksi hajunlähde löytyi nurkasta, kaikki kengät ym.haisivat normaalilta elämältä (=ei siis mikään ihan vastapestyltä, mutta neutraalilta nyt kumminkin.. ei siis vielä pesua vaativilta..heh). Vanha Rouva oli miehen siskolla pitkään hoidossa kun minä olin Saudeissa ja mies reissuhommissa, ja systeri sanoi että tyttö liruttelee niin, että hiekkalaatikko oli pitänyt laittaa sisälle... Ajattelin että mukavuuden haluinenhan tämä kissa on aina ollut eikä hiekkistä tod. meillä tarvita... Näinköhän menin puhumaan liian aikaisin! Katotaan nyt miten sujuu. Nyt se on ollut koko illan sisällä ja hetki sitten raapi ulko-ovea ja kiltisti odotti että tullaan päästämään. Seurasin ikkunasta, niin kukkapenkin reunaan se meni pisulle.. joten ei hätäillä sen laatikon kanssa. Tämä kattihan oli silloinkin ensimmäisenä hiekkalaatikolla kun sillä oli pentuja ja niitä varten laitettiin hiekkalaatikko! Sähäkkyyttä löytyy kyllä silloin kun vastassa on joku terrieri tai pitää lähteä "perheelle" elantoa hankkimaan hiiripellolta, mutta kun kyse on elämästä ja mukavuudesta, tämä kissa osaa kyllä arvostaa nykymukavuuksia! :)

Mistä tätä energiaa oikein riittää!

Mulla on ollut ihan kamala virtapiikki koko viikon! Käytiin viime viikonloppuna aivan ihanassa sisustusliikkeessä ja se käynti poiki ideoita kodin sisustukseen. Ompelin kahdet uudet verhot pikkuhuoneeseen, mutta ne päätyivätkin olohuoneeseen ja keittiöön. Harmi vaan että verhokappa oli vähän liian lyhyt noihin ikkunoihin, joten jouduin laittamaan pitkät verhot sivuun. Eilen tein samanlaisen vale-rullaverhon kodinhoitohuoneen ikkunaan ja siitä tuli ihan loistava, täytyy ihan itseä kehua että jälki on kuin ammattilaiselta, heh! Eli olin tyytyväinen lopputulokseen. Täytyy postata kuvia tänne kunhan saan kaikki valmiiksi ja kuvattua jolloinkin päivän näöllä.

No, tänään käytiin uudestaan samassa sisustusliikkeessä ja mukaan tarttui olohuoneeseen ja keittiöön ihanaa lauraashleymäistä kuviokangasta paneeliverhoiksi, ja hauskaa pallokangasta makkariin verhoiksi ja tyynyiksi. Sormet syyhytti alkaa heti niitä ompleen, mutta mies lähti työpaikan saunailtaan ja me lähdettiin Pikkuapinan kanssa "päivähoitoon" tulevan kummitätin luokse. Sieltä kun kotiuduttiin, ajattelin että heti kun saan pojan nukkumaan, alan tuunata uusia verhoja, intoa olis riittäny. Mies sitten soitti saukkiksesta, ja ojensi vähän. Oon kuulemma rehkinyt ihan liikaa, ja vaikka kuinka ois kiva nähdä oman käden jälki, niin nyt on aika rentoutua... Pakotti puhelimen välityksellä sohvalle siemaileen punkkua ja chattaileen kavereille ja päivittämään blogia! Ajattelin että joopa, huono omatunto vaan miehellä ja haluaa munkin rauhoittuvan, vaikka oikeasti tämä ompeleminen on ollut ihanaa terapiaa, oon nauttinut ihan hulluna uusista ideoista ja siitä että viimeinkin mulla on intoa ja energiaa tehdä kaikkea. On oikeasti tuntunut siltä että mulla ei oo tarpeeksi vuorokaudessa tunteja tehdä kaikkea mihin ois virtaa ja innostusta! Ihanaa.

Käskystä kumminkin otin punkkulasin ja tietokoneen syliin, ja juttelinkin rakkaan ystävän kanssa pitkän tovin naamakirjassa. Onhan mulla koko kesä aikaa tuunata uusia verhoja... sadepäiviä varmasti on tiedossa, ainakin tämä viikonloppu on KYLMÄ!! Pipoa ois tarvittu tänäänkin lenkillä.

Pikkuapinaa ei pienet sään vaihtelut hetkauta. Ei hän tunnu muistavan että vielä pari kuukautta sitten iholla oli yötäpäivää hikikarpalot. Pihalla päristelee potkumopolla ihan kamalaa kyytiä, kantelee kiviä, ihmettelee ohiajavia traktoreita. "Puhetta" eli "öh-öh" ja "pöö-pöö" tulee jatkuvalla syötöllä, ja joitain oikeitakin sanoja jo. Koiraa huutaa nimeltä ja kun antaa koiralle ruokaa, sanoo hienosti "papaa" eli suomeksi "vapaa", kuten mekin aina sanotaan, kun koiralle annetaan lupa käydä käsiksi ruokaan. Tänään oli sählypallo hukassa ja poika sanoi selvästi PAVVO, eli pallo.. siitä se pikkuhiljaa lähtee. Omalle isälleni jo hermostuin, kun se jotenkin sanoi että kunhan poika oppii puhumaan... kimpaannuin että ajattele nyt vähän että poika on tullut kotiin vasta 2 kuukautta sitten, ja kieli vaihtunut kokonaan, että oon ihan kyllästynyt siihen kun kaikille tuntuu olevan niin tärkeää puhuuko lapsi jo suomea!. Minusta se on jo tosi hienosti että poika ymmärtää kaiken mitä sille suomeksi puhutaan. Ja koska tuota juttua tuolla omalla pööpöö-kielellä tulee noin paljon niin oikeita sanoja varmasti alkaa tulla joka päivä enemmän ja enemmän.

Päivän kohokohta: kyselin "missä äiti?" ja pojan kasvoille nousi iloinen hymy ja sormi osoitti minua. IIIK, kuinka ihanaa! MINÄ olen tuon pojan ÄITI! Eikö juuri tämä ole ollut minun unelmani! Yksi unelma saavutettu, se on varma.