Meidän adoptioneuvontamme hoiti Pelastakaa Lapset Ry, ja olemme toimintaan ihan tyytyväisiä. Sanana "adoptioneuvonta" on kyllä harhaanjohtava, sillä neuvonnan tarkoituksena on lähinnä selvittää, onko kyseinen perhe kykeneväinen niin taloudellisesti kuin emotionaalisestikin vastaanottamaan ja huolehtimaan adoptiolapsen tarpeista ja haasteista, ei niinkään antaa neuvoja tuleville vanhemmille. Toisaalta tämä selvitys kyllä valmentaa tulevia vanhempia tulevaan, kun joutuu läpikäymään lapsuutensa, parisuhteensa ja miettimään tosissaan omia voimavaroja ja mielialoja ensin kirjallisessa muodossa, sitten suullisesti sosiaalityöntekijän tapaamisissa. Tässä lyhyt lista kotitehtävistä, jotka piti palauttaa ennen seuraavaa "istuntoa" :
1.neuvonta: Taustatietoni, lapsuudenkoti, perhe, kouluaika, harrastukset, jne.
2.neuvonta: Parisuhde
3.neuvonta: Menetykset, lapsettomuus menetyksenä jne.
4.neuvonta: Kasvatus/vanhemmuus, verkostokartta tulevalle lapselle
5.neuvonta: Kirjoita kirje lapsen biologiselle äidille (yhteinen kirje miehen kanssa) + check-list lapsen sairauksista (esim. hyväksymmekö jos lapsella on astma/sydänsairaus/kehitysvamma jne.jne)
6.neuvonta: Verotiedot, varat, velat, matkustuskokemukset
6 neuvontaa ovat pakollisia, sen jälkeen sos.työntekijä katsoo onko perhettä tarpeellista nähdä enempää/keskustella jostakin asiasta lisää. Me saimme vielä kaksi lisäneuvontakäyntiä, koska adoptiolautakunta pyysi lisäselvitystä erääseen asiaan.
Sosiaalityöntekijän kiireistä riippuu, kuinka kauan adoptioneuvonta kestää. Joillakin paikkakunnilla neuvonnat pyritään hoitamaan mahdollisimman tiuhaan, esim.kerran kuukaudessa, mutta joillakin paikkakunnilla samat sos.työntekijät hoitavat myös esim. lastensuojeluasioita, jotka priorisoinnissa menevät tietenkin adoptioasioiden edelle. Malttia siis tarvitaan neuvontaan lähtiessä, kuulopuheet puolen vuoden kuudesta neuvonnasta eivät välttämättä pidä paikkaansa. Meilläkin neuvontaan meni...öööh... liian kauan (ks. ed. linkki adoptiomme kulusta..).
