Hoitoon, töihin tai kouluun, sama asia.

Apis aloitti viime viikolla ryhmäperhepäivähoidossa, kaksi peräkkäistä päivää oli ensimmäisellä hoitoviikolla. Nyt tuntuu että hoitoonmeno oli juuri sopivaan aikaan - Apis alkoi kaivata jo leikkikavereita ja tuntui että kotona oloa oli ollut tarpeeksi meidän kaikkien näkökulmasta katsottuna. Parin päivän hoidossaolon jälkeen Apiksen kummitäti (toim.huom: entinen perhetyöntekijä!) totesi, että teillä on kotona perusturvallisuus kunnossa, koska Apis jäi noin helposti ja turvallisin mielin hoitoon. Ihanaa! Ihanaa että on kummitäti joka rohkaisee, ihanaa kuulla että olemme onnistuneet, kaiken kaikkiaan ihanaa että Apis viihtyy hoidossa! Hoitotädit kertoivat, että Apis on syönyt hyvin, nukkunut päikkärit, leikkinyt muiden lasten seurassa ja muutoinkin käyttäytynyt kuin olisi ollut siellä jo useamman viikon. Olo on huojentunut, kaikin puolin.

Aluksi Apis luuli että hänkin on menossa töihin, kun hoitopaikasta puhuttiin. Monta viikkoa puheissa oli "äiti töihin, isi töihin, poika Iittalaan töihin (hoitopaikan nimi on Iikkala). Nyttemmin Apis on menossa jatkuvasti "kouluun", johtuen ehkä siitä että vierailimme siskoni perheen luona Turussa ja siellä isot pojat olivat menossa kouluun arkipäivinä. Puhutaan mistä tahansa, pääasia on että Apis menee sinne mielellään! :)

Hämärähäkki ja muut kaverit

Apiksen puhehanat ovat auenneet toden teolla tämän kesän aikana. Lapsi rakastaa vaikeita sanoja, pyytää toistamaan, nauraa hulluille sanoille ja ennenkaikkea yrittää toistaa perässä kaikkea sanomaamme. Tunsin suurta äidinylpeyttä kun poika oppi sanomaan niinkin vaikeaita sanoja kuin "purjevene" tai "maailmantalous" (juu-u, uutisia on katsottu kolmevuotiaan kanssa!). Värit "keltana-punana-sinina-oramaa-musta-vaatono" ovat olleet tuttuja jo ties kuinka monta kuukautta. Voi miksi, miksi en päivitä blogia joka hetki ja talleta noita suuria hetkiä tänne?!

Puheen opettelu on hauskaa myös meille aikuisille. Erään illan kohokohta oli kun Apis opetteli sanomaan "krokotiili" ja kerta toisensa jälkeen suusta tuli ulos "tottili-tiili". Kovat konsonantit ovat Apikselle hankalia, ja useimmiten juuri k-kirjain ääntyy t-kirjaimeksi. Sen sijaan r- ja s-kirjaimet tulevat selvästi silloin, kun ne ovat sanan keskellä, ensimmäisenä kirjaimena ne eivät vielä useinkaan tule oikein. Kehitystä tapahtuu silti niin huimaa vauhtia, ettei äiti meinaa perässä pysyä.

Apiksella on myös selviä seurapiirimiehen elkeitä. Hän käyttää jokaisen tilaisuuden edukseen ja aloittaa small-talkin heti kun siihen vähänkin on aihetta. Kaupassa hän esitteli oudolle mummolle pikkukärrynsä sisällön: oli munia (monta!), juustoo, maitoo, baniinii, tutturuu (=jugurttia). Perään ovela ilme ja hymy, oikein kivalle mummolle vielä iloiset heipat - ja mummu on myyty. Veteraanikeräystä suorittaneelle sotilaalle hän selitti kuinka on vienyt iskän kanssa saunaan vettä, juuri sopivasti sen aikaa vain kun iskä oli hakemassa sotilaalle sopivaa rahaa lippaaseen. Kuin tietäen tehneensä sopivan vaikutuksen Apis häipyy heti kun on kohteliasta pienen rupattelutuokion päätteeksi... Toivoa sopii että myös jatkossa poika suorittaa vanhempiensa puolesta tämän vaikean small-talkin ja me saamme jäädä taka-alalle, missä niin mielellämme haluammekin olla!?