Pikkuapulainen

Pakko vielä laittaa pari kuvaa. Eka kuvassa Pikkuapinalla aivan ihanat isin "sukset" jalassa. Se on nyt aivan rakastunut noihin pitkiin kenkiin, joita meiltä löytyy muutamat. Hakee aina nuo isin kengät ja kävelee ne jalassa oikein kopistellen ympäri taloa. Tänään katoin kun Apis ähersi taas vaatekaapilla, ja ottikin noitten pitkien kenkien sijasta paksupohjaiset kävelykengät, koitteli niitä jalkaansa mutta pisti takaisin kaappiin ja kaivoi nämä pitkät. Onnellinen hymy naamalla lähdettiin taas hiihtämään..

Toka kuvassa Pikkuapina auttelee iskää hiekkalaatikon teossa. Se on kyllä ihana apulainen..tai no ei kyllä monestikaan varsinaisesti AUTA, mutta tulee itellekin hyvä mieli kun antaa sen auttaa kun se niin innokkaasti on joka asiaan osallistumassa. Hiekkistä tehdessä Apis tarjoili ruuveja yksi kerrallaan isille, oli tosi tärkeää hommaa. Viime päivien uus juttu on ollut astianpesukoneen tyhjennys. Mies sanoi sitä hommaa katellessa, että no tuossahan saakin mukavasti tunnin kulumaan..heh. No onhan se hidasta hommaa mutta siinähän sitä yhteistä touhua tulee kun ottaa joskus (siis silloin kun ite on hyvällä tuulella ja pinnaa riittää) lapsen mukaan kotitöihin, jotka on kuitenkin pakko tehdä joskus.

Pihatuunausta

Innostuin viime viikolla kunnolla pihahommista enkä ois malttanu millään lopettaa kun alkuun pääsin. Pää on täynnä ideoita mutta harmi kun niitä ei pysty heti toteuttaan! Ensinnäkin aloitin viimeinkin tuon pergolan ympärystän siistimisen ja tuunauksen vähän näyttävämmäksi, kun siinä olleet istutukset ovat näyttäneet lähinnä säälittäviltä, ja ne oli jo täynnä ärsyttäviä heiniä. Mut nyt on satanu monta päivää vettä niin, ettei mun nurmikon ja rikkaruohojen tappamisesta Round-upilla tuu mitään, enkä siis pysty jatkamaan pergolaa. Kolusin sitten ideoita etsiessäni vanhaa aittaa (=aarreaitta!), ja löysin hassun pienen jakkaran jonka maalasin "huolettomasti" valkoisella, tarkoituksena laittaa se koristeeksi pergolan istutuksiin. Laitan kuvan tähän keskeneräisestä pergolan teoksesta. Syyhyttäis lähteä jo puutarhalle (sekoamaan) ja ostaa molemmin puolin pergolaa elämänlangat kiipeilemään, kun en yhtään muistanut niitä tänä vuonna kasvattaa siemenistä, krasseja vaan laitoin. Nooh, katotaan mitä tulee.

Missä iässä lapset alkaa lopettaan päiväunet? Meillä on ollut vaikeuksia viime aikoina, kun näyttää että poika on väsynyt ja kärtyinen, mutta kun yritän nukuttaa niin siitä ei tuu mitään. Ennen (siis vielä pari viikkoa sitten) poika nukkui viiden minuutin päästä kun oltiin lenkille lähdetty). Käytiin tänään ensin yli tunnin lenkki, eikä poika nukkunut vaunuihin, kurkisteli vaan istuma-asennossa. Nukutin pojan sitten vaunuja "ravistelemalla" (miehen mielestä se näyttää kamalalta, mutta se toimii tosi hyvin) tässä pihalla lenkin jälkeen, ja poika oli unessa noin kahdessa minuutissa, eli oli siis väsynyt kuitenkin... No siinä kun niitä vaunuja ravistelin, sain idean tuunata vanhat maitohinkit, jotka on olleet terassilla muka koristeena. Huomasin että oikeestaan ne oli aika kamalan näköiset ja päätin äkkiä maalata ne valkoiseksi. Siinä maalatessa tuli idea töpöttää sabloonin avulla samanlaisia sinisiä kukkia niitten kylkiin kuin on ulkosaunan pukuhuoneen seinilläkin.. Kuva yllä kertoo lopputuloksen. Huomenna jos on aikaa koitan kaivella maasta maahumalaa noihin hinkkeihin, sen pitäisi kasvaa kuin köynnös. Maahumalaa on meillä joka paikka täynnä, joten ei haittais vaikka keksis sille jotain kivaa käyttöä, kun muuten se tulee ajettua ruohonleikkurilla aina poikki.

Jästipää sairastaa

Voi ei, meidän kerry on sairas. Oli oksentanut yläkerran matolle ja kun nousin ylös, meni hädissään syömään omia oksennuksiaan. Aamuruokaa kävi vain haistelemassa, ja kohta sen jälkeen oksensi eteisen matolle (miksi aina matolle prkl...). Sen jälkeen koira on vaan tärissyt lattialla ja kattonut mua surkean näköisenä. Huolestuin ihan tosissaan kun muistin että sehän löysi mökillä sunnuntaina kananluita ja ehti syödä niitä jonkin verran ennenkuin huomasin. Aattelen tietenki heti pahinta...

no, soitin eläinlääkärille, joka arveli että kyllä se voi olla joku luunpala siellä jumittamassa. Käski antaa parafiiniöljyä 10 ml kerrallaan monta kertaa päivässä, ja seurata ulosteita. Me lähtäänki kohta vähä ulkoileen niin jospa näkisin sen kakat.. niitä ei nää jos ei mennä yhessä lenkille, kun se painattaa kakulle aina tuonne tien toiselle puolelle metsään. Voi pikkuista kun se on surkeana, itelläki aivan tippa linssissä kun ei tiiä mikä sitä vaivaa. Ja kuin nolona se oli oksentamisen jälkeen, ei voinu etes olla vihainen että sotki maton..eihän se sitä tahallaan tehny.

Hihi Pikkuapina on mun sylissä ja piirtelee tussilla keittiönpöytään... onneksi tussi on kuiva, kun korkki oli otettu pois kai eilen ja tussi jätetty pöydälle kuivumaan... Kinkkisiä tilanteita muuten tulee tämän tästä lasten kans. Eilen oli vessan roskapöntön kansi kaulassa melko tiukasti. Miten se on aina niin, että isot osat ruumiista menee helposti pieneen koloon mutta ei lähde millään pois?? Niinkuin nyt tuo roskapöntön kansi, eihän siitä meinannut millään päästä irit! Kamalaa kun muovinen kapistus raapii kaulalla eikä tiedä miten päin sitä yrittäis saada ylös... Toinen hankala paikka on pinnasängyn pinnat; sinne pinnojen väliin menee aina jalka ja on joskus melko hankalaa saada jalka pois. Oonkin miettinyt että pitääkö tehdä semmoiset suojukset, kun poika pyörii muutenkin niin paljon sängyssä ja siellä pinnojen välissä on aina joku raaja. Unissaan lapsi saa raajansa sieltä helposti pois, mutta valveilla ollessa tämä tapahtuu vain silloin kun lapsi on rättiväsynyt eikä kestäisi mitään ylimääräistä.. Murphyn laki?

Nyt taitaa olla kakunpohja valmis joten eikun uunille.. tuli tuosta muuten mieleen että meillä on tosi hyvät lapsilukot kohta kaikissa kodinkoneissa. Pesukonetta ei saa auki eikä kiinni kuin ruuvimeisselillä (onneksi vielä sillä, joten ei tarvi ihan vielä ostaa uutta), uuninluukun lapsilukko on myös irti mutta onneksi tallessa, joten kun sen oikeaan kohtaa laittaa ja nostaa niin sillä saa uuninluukun auki... helppoa kun sen oppii...

P.s.

Unohtui mainita, että mulla on paino tippunut viikossa 1,5 kg!! Järkyttävää! Siis oikeasti hienoa, se oli tarkoituskin, pääsis normilukemille. en tiiä onko laihtumisen syynä löysähkö karppidieetti (jätettiin peruna, pastat, riisi, leivät, murot, sokeri... siis kaikki hiilihydraatti pois.), vai saudielämän jälkeen aloitettu lenkkeily. Molemmat kaiketi. Mut ei turvota ku ei syö leipää. Ollaan kyllä joka päivä syöty pullaa tai kakkua tai vähintään jäätelöä. Tänään juhlin painon putoamista kolmella kupillisella jäätelöä! Goosh, ei pitäs liioitella, mutta ku tuota suklaa-nougatia ei voi vastustaa ja mies alotti santsailun. Tästä illasta opimme, että ei pitäisi ostaa kahta litran pakettia kerralla, tulee nimittäin tässä perheessä avattua se toinenkin litra kun ensimmäinen loppuu vähän kesken.. voi kyllä ihmetellä miten me ollaan normaalipainoisia edelleen! heh.

Ainiin ja kokeililin niitä mun mekkoja. taidan laittaa ristiäisiin sunnuntaina sen turkoosin mekon, se oli aivan ihana päällä. Ja vetskarikin meni kiinni. En nimittäin ostaessa ollut varma mahtuuko se mulle, kun olin yksin shoppailemassa eikä kukaan ollut siis vetämässä vetoketjua selässä kiinni, ja kun siis Saudeissa olin niin siellähän ei voi ensinnäkään kaupassa sovittaa vaatteita kun ei oo sovituskoppeja, ja kun menin naistenvessaan sitä sovittaan seuraavan rukouksen aikana (jolloin siis kaikki liikkeet on suljettuna), niin eihän sieltä kopista sovi poistua ja kuka nyt oliskaan tullut ja vielä ymmärtänyt englantia...hohhoijaa. Anyways, se oli hieno ja sopiva, vähän tiukka kyllä että yks sentti sais keuhkojen ympäriltä lähtä niin ois helpompi hengittää...heheh.

Updating...

Kylläpä aika ja päivät rientää. En muka ehdi enkä jaksa enää iltaisin kirjoittaa mitään kun kesä on tullut ja ollaan tosi paljon ulkona. Aivan ihanaa keliä ollut jo viikon, ihan hellettä ja aurinkoista. Pikkuapina on ruskettunut jo ihan Fazerin Sinisen suklaanruskeaksi, ja äipälläkin alkaa Saudi/Filppari-rusketus palata pintaan. Pihalle ollaan saatu tehtyä tosi hieno hiekkalaatikko, jossa on sivuille käännettävä kansi, josta tulee molemmille puolille laatikkoa penkit. Kiitos vaan sille isoapinan työkaverille, joka keksi ehdottaa tuollaista hiekkistä, ja KVG-ohjeilla mies näppäränä poikana ryhtyi heti tuumasta toimeen. Hiekkis on kyllä tosi hyvä keksintö, siinä vierähtää koko perheelläkin aika mukavasti, ja penkeillä istuen voi pikku välipalatkin nauttia, jos vaan äiti jaksaa ne sinne tarjoilla. Toisaalta helpommalla pääsee, jos tarjoilee syötävät ja juotavat hiekkalaatikon reunalle, kuin että alkaisi puhdistamaan hiekkaista lasta ennen sisälle menoa.. Kuka nyt joka hetki jaksaa välittää mitä kaikkia pöpöjä siellä hiekassa luuraa...iuuu. Pelkään kyllä niitä kihomatoja ihan sikana, se ois pahempi kuin täit. Ja sieltä hiekasta ja maastahan niitä parhaiten onnistuu saamaan.... aargh.

Pikkuapina nauttii ihan hulluna nakuilusta, ei millään haluaisi etes vaippaa enää laittaa kun nakuilun makuun on nyt viikon ajan jo päässyt. Ihana seurata kun Pikkuapina aamulla hoksaa ettei äiti yritäkään laittaa vaatteita, vaan mennäänki aamupuuron jälkeen alasti ulos!! Ihanaa kiljumista ja terassilla juoksemista edestakaisin. Ja punkassa ulkona on ihan huippua läärätä vedellä! Sinne punkkaan pitää sitten raahata kaikki mahdolliset esineet mitä lähistöltä löytyy. Eilen siellä oli siivousämpäri, kastelukannu, kaikki lelut ja vielä pallokin ja vielä löytyi tilaa itsellekin.. ei voinut kuin nauraa sitä touhua.

Kävin tänään kosmetologilla heti aamusta ja ihanaa hemmottelua se olikin. Täällä oli mummu ja vaari Pikkuapinaa hoitamassa, ja kaikki oli mennyt tosi hyvin eikä äidin perään oltu itketty yhtään. Poika oli päikkäreillä kun puoliltapäivin tulin kotiin, ja ehdin jo ajatella että jaahas, eipä ollu äitiä yhtään ikävä, ois nyt vähän voinu itkasta kun lähdin.... vähänpä tiesin ja liian aikaisin ajattelin! En päässyt koko loppupäivänä yhtään mihinkään Pikkuapinan lähettyviltä, vaan poika oli nostettava heti syliin jos aioin metrinkään liikahtaa. Paikallaan ollessakin poju oli mieluiten pidettävä sylissä, muuten alkoi huuto. Ei auttanut selittely, että ei äiti ikinä sua jätä... parempi oli ilmeisesti varmistaa asia ja roikkua kaikilla raajoilla äidissä kiinni. Onko siis liian aikaista ottaa parin tunnin huokaisuja? Ehkä asia olis ollut eri, jos poju ois jäänyt isin kanssa kotiin, en tiedä.

Äiti sä olet tähti!

Ensimmäinen äitienpäivä! Tätä päivää on odotettu, tästä on haaveiltu, joka vuosi tänä päivänä sydän on vuotanut verta siinä pelossa, että tämä päivä ei ole minun. Nyt se on, minä olen äiti! Alan tajuta, kuinka ihanaa on olla äiti. Tulen onnelliseksi kun näen Pikkuapinan juoksevan ympäri taloa ja kiljuvan täyttä kurkkua ilosta. Muutoksen Pikkkuapinassa huomaa jos pysähtyy hetkeksi miettimään. Harmi että arki lapsen kanssa menee niin nopeasti ohi silmien, että aina ei huomaa pieniä eroja. Nyt kuitenkin pistin merkille, että Pikkuapina on erilainen kuin muutama viikko sitten, tai vasta viime viikolla. Hän on vapautunut, iloinen, onnellinen. Ei voi sanoin kuvailla kuinka onnelliseksi se tekee minut, olenhan osasyyllinen hänen onneensa!
Sain aamulla kakkukahvit sänkyyn ja Pikkuapina söi kakustani puolet, hymyillen leveästi joka lusikallisen välissä. Sain myös aivan ihanan kortin, jonka kyllä mies oli osannut valita ihan nappiin. Itku ei ollut kaukana. Mutta ihana itkeä onnesta, siitä että tämä valloittava ihana pikkumies nyt istuu siinä tyynyllä ja sotkee kermavaahtoa lakanoihin. Hän on todellinen, ei enää haave, ei pelko. Hän on minun.
Tässä vielä runo kortista.

"Jotka tulevat suorinta tietä,
saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut,
tulevat säihkyvin silmin,
polvet ruvella,
outoja hedelmiä hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on, niin se on,
että eksymättä
et löydä perille."

Niin se on. Hyvää yötä ja halauksia kaikille äideille ja lapsille! <3

Ihana kevät!

Jipii, kevät on viimeinkin tullut! Pikkuapinan kanssa ollaan päästy jo kunnolla pihalle nauttimaan auringosta. Pikkuapinalla on suuret luulot omista kyvyistään jopa pihatöissä: kottikärryjä ei viitsi työntää vaan niitä kannetaan suorin käsin tuossa edessä. Yksi harava ei myöskään riitä, vaan toisessa kädessä pitää olla joko äidin urakkamallin harava tai raskas katuharja. Olikin päivänä yhtenä hauska hetki, kun Pikkuapinan piti vain odottaa äitiä terassilla pari minuuttia, että äiti hakee sisältä eväät (mehän ei viitsitä päiväruoan takia riisuuntua ja mennä sisälle, vaan lämmäytetään äkkiä jotain ja syödään pihalla. Siis nyt kun on ollut nättejä ja lämpimiä kelejä. Se on myös huomattavasti nopeampaa ja SIISTIMPÄÄ, kun kinttaat kädessä poika ei edes yritä syödä itse, vaan antaa äidin lusikoida safkat nassuun... Ei edes ole huono omatunto, onhan siinä vielä aamupala, välipalat, iltaruoka ja iltapala, jolloin lapsi saa harjoitella oman lusikan käyttöä ihan tarpeeksi..) Niin siis, tais juttu taas harhautua ihan väärille poluille? Siis piti kertoa, että kun siis olin hakemassa tätä nopeaa ruokaa, niin kamalan kolistelun ja ähinän jälkeen Pikkuapina ilmestyy voitonriemuisena keittiöön käsissään kaksi haravaa, iso ja pieni. Ajatelkaa kuinka paljon Pikkuapina joutui näkemään vaivaa, että sai molemmat haravat ensin terassille ja korkean kynnyksen yli sisälle.. ei siis sisua puutu.

Sos.työntekijä kävi tänään ensimmäisellä kotikäynnillä. Mainitsi, että niin, eihän siihen raporttiin kaikkea voi laittaa mitä te täällä kerrotte. Kerkesin jo hädissään kelata, että mitäkähän ajattelematonta sitä on taas tullut suustaan päästettyä, apua! (niin eipä silti että meillä yhtään mitään salattavaa oliskaan..). No, ei se onneksi tarkoittanut muuta kuin kulttuurillisia eroja, kuten että Suomessa on ihan normaalia nukuttaa lapsia vaunuissa ulkona jopa talvella, mutta sitä ei kannata ensimmäisessä kotiutumisraportissa Filippiineille mainita... Juu ei. Pojallehan oli kasvatettu pitkää tukkaakin ties mistä asti, sen takia että hänen tiedettiin päätyvän kylmään Suomeen, ja pitkä tukkahan lämmittääkin juuri sopivasti! No, tukanleikkuu oli ensimmäisenä listalla kotiutumisen jälkeen. Tukkahan on siis nyt leikattu mutta siitä ei ainakaan kuvaa voi ottaa, sen verran koloinen niskasta tuli. Parempaan ei toistaiseksi pystyä edes ammattilaisen voimin. Kesäksi on miehen mukaan tulossa kunnon armeijalook, koneella koko pää lyhyeksi.. hmm, harkitaanpa.

Sosiaalityöntekijä tekee siis kotiinpaluun jälkeen 3 käyntiä, 1 kk, 3 kk ja 5 kk jälkeen kotiin saapumisesta, ja jokaisesta käynnistä tulee oma raportti valokuvineen, jotka kaikki toimitetaan Filippiineille. Toisen tai kolmannen käynnin/raportin jälkeen saadaan sos.tt:lta todistuksen jälkipalvelusta, jotka viedään itse käräjäoikeuteen, ja sieltä pitäisi tulla adoption vahvistus noin viikossa. Se tarkoittaa sitä, että lapsi on lopultakin laillisesti meidän oma lapsemme, ja saa myös meidän sukunimemme. Toinen käynti on siis kesäkuun lopulla, joten EHKÄ jo heinäkuun aikana saisimme laillistuksen adoptiolle!! Paitsi että heti tuli mieleen että tietenkään siellä ei ole ketään töissä heinäkuussa, kuten ei esim.adoptiolautakunnassakaan tuntunut olevan kahteen kuukauteen ketään kesällä... No ihan sama, lapsi on kotona kuitenkin, nämähän on vaan muodollisuuksia. Laillistuksen jälkeen vaan voisimme pitää ne ristiäiset/nimenantojuhlan, ja tietenkin olisi kiva pitää ne kesällä.
Tällä erää taas heipat, meillä on kummipoika yövieraana ja pitäis lähteä iltasatu lukemaan hänellekin.
Suska

Klara vappen!

Vapunvietto on mennyt rauhallisissa merkeissä. Tänään oli ihanan lämmin päivä.. tai no, tuntui eri lämpimältä kun ensin turjustin Pikkuapinalle hulluna vaatteita ajatuksena että pyöränistuimessa pojalle tulee kuitenkin kylmä... ulos mennessä huomasin kuitenkin heti, että ilma oli ihan eri tuntuinen kuin tähän asti - se tuntui lämpimältä! Lämpöasteitahan olikin yli 10, ja itselläkin pipo ja t-paita takin alla kastuivat siinä pyöräillessä! Jee, ehkä se kesä tulee.. Isoapina sai kuin saikin moponsa ajelukuntoon pelottavine käyntiäänineen, ja lähti aamupäivällä perinteiseen motoristikirkkoon ja vappuajelulle. Me sitten Pikkuapinan kanssa sotkettiin perässä pyörällä. Tunnustettakoon, että unohdin antaa lapselle maitoa tänä aamuna, ja se tuli tietenkin mieleen siinä vasta kun oltiin jo täydet varustukset päällä menossa ovesta ulos. No, ajattelin, että kai se menee siinä ajellessakin se maito.. Ongelmana oli vaan se, että Pikkuapina ei vielä ole hoksannut, että peukalo sen oikealla paikalla kinttaassa auttaisi myös nostamaan esim.haravan maasta tai pitämään tuttipulloa ylhäällä, kun ajetaan pyörällä. Tuttipullo roikkui hampaitten varassa leukaa vasten kun kädet roikkuivat sivulla avuttomina... Pyöräily sujui lopulta niin että pitelin toisella kädellä tuttipulloa pojalle, kun toisella ohjailin pyörää. Ei ihme että tuli kuuma. Nojoo. Unohdin myös pyöräilykypärän..ooops. Huono, huono äiti!! No, unohdin myös murehtia sitä myöhemmin, kun kurvailimme pitkin kyliä. Oli se niin mukavaa! :)
Noh, isillä oli bensa loppunut moposta ja vesisade kastellut ihan kunnolla, ja me jäimme nalkkiin mummulaan, kun vesisade vaan yltyi.. Eli ei nämä vappuajelut menneet ihan nappiin, mutta mukavaa oli kuitenkin. Serkut Prinsessa ja Idoli olivat myös mummulassa, joten tämänvuotinen Vapunpäivä meni ihan rattoisasti teekutsujen ja Uskonnollisten ystävien (joo-o, muisteltiin pikkuveljen kanssa omaa lapsuutta ja luettiin näitä kirjoja, myös Wanhaa Raamattua selailtiin ja naurettiin wanhalle kirjoitukselle, jota luetaan niin että kaikki koot ja ässät on äffiä ja siitähän tulee sitte aika hauskaa.. öh, liian pitkä sivuhuomautus, mutta näitähän mulla riittää), sekä piirrettiin mm. Homerin sivuhiukset Idolin uuteen klaniksi kynittyyn päänahkaan... eli ihan laatuhommia tehtiin (ps.Sori vaan Idolin äiti, couldn't help myself!!).
Isin ja äidin pelleilyt ilmapallon kanssa vaan kostautuivat niin, että nyt Pikkuapina pelkää ilmapallojen puhaltamista enemmän kuin isin mopon ääntä. Meistä oli ihan älyttömän hauskaa puhaltaa ilmapallo täyteen ja antaa se sitten Pikkuapinalle solmimatta solmua ilmapalloon, joten kun Pikkuapina tarttui palloon niin se tyhjeni lentäen pitkin huonetta äänekkäästi..Buahhahhaa, voi että MEILLÄ oli hauskaa. Pikkuapina on nyt ihan toista mieltä, se pelkää palloja.. voi ei. No ei palloja, vaan sitä puhaltamista vaan. Kamalia vanhempia kun nauravat toisen kustannuksella ja tuottavat pettymyksiä.. Siis lapsihan itkee vaan sen takia että ensin annetaan iso hieno pallo ja seuraavassa hetkessä sitä ei enää olekaan... jaa tiiä sitte. Onneks vappu on jo ohi ja yks pallo enää ehjänä. Ja just näitten paljastusten takia kirjoitan tätä NIMIMERKILLÄ ja salaisilla nimillä..hihi.
On kyllä niin huonot jutut että parempi väistyä takavasemmalle. Moido ja öitä.