Päätimme siis lähteä reissuun. Asuntoauto haettiin sunnuntaiaamuna tutulta mieheltä vuokralle, ja jo parin tunnin hikisen pakkailun jälkeen olimme tien päällä. Eka iltana leiriydyttiin Kristiinankaupunkiin, ja matka oli mennyt siihen asti tosi hienosti (ostimme abc:ltä DVD:llisen Late Lammasta, jota poju tuijotti loppumatkan metwurstia syöden..). Kristiinankaupunkiin halusimme sen takia, että muistelimme kerran tehneemme ihania löytöjä kenkäkaupasta ja sisustusliikkeistä. Harmi kyllä, minä en löytänyt yhtään mitään (!! totta!! ) ja mies osti kahdet kengät (tennarifriikki!)! Matkanteko sujui hyvin kun siirsimme pojan turvaistuimen etupenkille, jossa näyttää viihtyvän huomattavasti paremmin. Äiti palvelee etupenkin miehiä sitten takaosastolta käsin (nakkeja? vettä? paperia? Äiti tuo, ja rikkoo samalla kaikkia turvallisuusmääräyksiä irrottautumalla turvavöistä). Jästipää-koirakin on reissussa mukana ja tärisee huonovointisena auton lattialla omissa turvavaljaissaan.
Nyt olemme Turun seudulla ja vinks, vinks, jos tänne päin eksytte - Loviisan Aitta -sisustusliike Ruskossa oli ihan mieletön!! Liike on tehty vanhaan kivinavettaan, ja on todellakin pullollaan toinen toistaan ihanampia sisustustuotteita. Ja kuvitelkaa se ihana tuoksu, kun koko rakennus on täynnä ihania tuoksukynttilöitä -ja saippuoita - sinne tekis mieli jäädä koko päiväksi hiplaamaan esineitä. Omasta mielestäni olin liikkeessä tosi kauan ja yritin kiirehtiä pois, ajattelin että mies on jo ihan hermona, kun jäi autoon odottamaan että lapsi herää päikkäreiltä. Mitä vielä! Kun tulin juoksun kanssa takaisin, auto oli hiiskumattoman hiljainen, ja ehdin jo ajatella että onko mies tosiaankin jättänyt nukkuvan lapsen yksin autoon?! No ei ollut, vaan rötkötti asuntoauton takaosaston sängyllä kirjaa lukien ja Pollyja syöden, poika nukkui edelleen omassa istuimessaan. Siis olisin voinut jatkaa hiplailua vielä vaikka kuinka kauan!!! Aargh!
Mutta tässäkin tuli todistettua, kuinka loistava tämä asuntoauto on matkailussa! Vaikka poika olisi herännytkin, kukaan ei olisi hermostunut, kun siinä olisi ollut tilat leikkeihin ja jääkaappi täynnä välipaloja. Suosittelen kyllä ehdottomasti, me ollaan ainakin jo ihan myytyjä tähän karavaanarielämään. Kaikki kulkee niin helposti mukana ja on oma kahvinkeitin ja kaikki tykötarpeet ruoanlaittoon. Ollaankin säästetty kai pitkä penni kun ollaan kokattu itse, lähinnä grilliherkkujen puolelle on mennyt, ah tänäänkin halloumijuustoa, hyvät pihvit, maissintähkät ja kasvisvartaat... röyh!
Poika herättää huomiota joka paikassa, joskaan täällä ei niinkään ulkonäkönsä puolesta, vaan siksi että jostain syystä on ottanut tavaksi morjestaa jokaista vastaantulijaa. Ihmisiltä saa aika hyväntuulisia vastauksia kyllä näihin kädenheilautuksiin. Aamulla Ruissalon leirintäalueella joku nainen oli alkanut leperrellä ranskaksi pojalle, kun olivat pyöräilleet heidän telttansa ohi.. (siis meillä on jokaiselle omat pyörät mukana, ja poika teki aamulla ehkä 80 rundia asuntoauton ympäri omallaan).
Huomiseksi luvattu kuulemma hienoa keliä, joten nyt poitsun viereen köllölleen! Öitä.
Oioi.. harmi kun en hokannut omalla reissullamme tuota Loviisan aittaa.. ja muuten vinkvink.. siinä Turun lähellä Loimaallahan on se Adalmiinan Helmikin! Kannattaa poiketa sinne, itsellä harmittaa kun ajoimme HML:stä Tku:n niin Loimaan kyltti 13 km oli tienreunassa.. mutta emme muka viitsineet ajaa tuota matkaa.. nyt oikeesti ottaa pattiin tuo tyhmä päätös. :) Olisihan se ollut pikainen mutka.. tosin paikanpäällä olisi mennyt aikaa! :)) Mutta on kuvista päätellen aivan ihana liike jossa on vanhoja huonekaluja ja sisustustarvaroita yllin kyllin vanhassa navetassa myöskin.
VastaaPoistaMeilläkin on nyt paremmat mahdollisuudet lähteä reissuun kun anoppi ja appiukko ostivat myös asuntoauton ja suureessa toiveessa olisi saada myöskin lainaksi sitä. Olisi ihana reissata kun on melkein "koti" matkassa. :)) Kuulostaa niin leppoisalta tuo reissaaminen sillä. :)
Mukavaa reissua ja tervetuloa tänne meille.. Kuten sanoin, teitä jo kovasti odotellaan..