Voi jee, poika oppi ajamaan toissa päivänä pyörällä!! Pyörä on ollut tosi rakas siitä asti kun se lahjoituksena miehen työkaverilta saatiin, ja sen päällä on pitänyt käydä joka päivä istumassa ja päristelemässä huulia, ja harmittaahan se kun se ei liiku!! Vitsinä heitettiinkin alkukesästä että poika on niin innoissaan pyörästään että varmaan sinnillä opettelee kohta ajamaan, mutta ihan näin nopeaa oppimista mekään emme uskoneet! Pojalle on kyllä annettu pyörällä pikku vauhteja pihalaatoituksella, ja kerrottu että tästä kun polkaiset ensin ja sitte toisella jalalla, ja taas toisella, ja samalla näytetty omalla kädellä painaen miten se tapahtuu. No, tuona toissapäivän aamuna mies oli jälleen tekemässä tätä "opetusajoa", kun poika olikin lähtenyt itse huristelemaan laatoistusta pitkin. Piti mennä videokameran kanssa pihalle kun mies huusi että täällä ajetaan ihan ite! :)
Ajot loppui kuitenkin siihen eikä pyörä illalla enää kiinnostanut, ja ehdin jo ajatella että se oli joku hassu vahinko... Tänään poika kuitenkin hyppäsi taas pyörän selkään, ja pienen alkutönäisyn jälkeen lähti taas ajelemaan, ja kävimme jopa postilaatikoilla asti rullailemassa (minulla sählymaila, jolla saan pukattua vauhtia ylämäissä ja kuopissa..). Illaksi sää muuttui taas ihanan kesäiseksi ja kävimme pikku lenkin asvalttitiellä ajamassa, ja poika nautti silmin nähden, kun hoksasi että tässähän pääseekin melko lujaa! Oikeasti välillä sai kävellä ihan reipasta tahtia että pysyi pojan perässä!
No niin, tulipas äidin ylpeyttä tähän nyt purettua.. heh. Totuushan on, että järkeä ei ole yhtään päässä vielä, ja mieluusti toi pyörällä ajo ois saanut jäädä ens kesään, mutta minkäs näille mielenkiinnon kohteille voi.
Viikonloppu oltiin Helsingissä, ja teki kyllä molemmille, niin äidille kuin pojallekin, tosi hyvää. Poika oli mie-let-tö-män reipas koko viikonlopun, ei tietoakaan mistään kitinöistä. Jännä juttu, että oudossa ympäristössä lapsi tuntuu viihtyvän paremmin? Siis lapsi vaan hymyili, vilkutteli ventovieraille, söi hyvin ja istui tyytyväisenä, mentiinpä sitten lentokoneella, ratikalla tai rattailla. Iltaisin oli niin väsynyt että nukkui heräämättä 13 tunnin unia... siis todella rentouttava viikonloppu, vaikka pelkäsin etukäteen että olen hermoraunio kun joudun yksin huolehtimaan kaikesta.
Ja Helsinki oli ihana! Näin ihania ystäviäni Saudi-ajoilta, söimme hyvin, kävelimme ympäri kaupunkia ja vaan relasimme. Ja kesäkaupunkina Hesa ylitti odotukset, samoin ihmiset - kaikki hymyilivät ja sanoivat 'kiitos', jos annoin ratikassa tilaa, jne.
Tuon reissun jälkeen kotonakin on ollut ihan erilaista. Poika leikkii, nauraa koko ajan ääneen, tulee syliin ja pusuttelee, on taas kait oma itsensä?? Kaipa sairastelun aikana unohtui että tämä lapsihan on aina ollutkin tämmöinen ihana aurinkopoika. Ihanaa joka tapauksessa. My precious. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti