Kiva päivä

Tänä aamuna kävimme maistraatissa täyttämässä lomakkeen, jolla saamme Pikkuapinan Suomen väestörekisteriin ja sukunimen muutettua samaksi kuin meillä. Sosiaaliturvatunnuksen Pikkuapina saa kuulemma jo ensi viikolla, onpas nopeaa kerrankin! Sitten uhmasimme PAMin lakkoa ja yritimme shoppailla erinäisissä liikkeissä. Mukaan tarttui lelu-/sukkakoreja, pyörän turvaistuin ja hiekkalaatikkoleikkeihin tarvittavia tykötarpeita (onko Suomen kieli hukassa kun tuo sana oli niin kovin vaikea hahmottaa, eikä taida olla vieläkään oikein. Mies kommentoi vierestä, Isoapina!). Ainiin ja tietenkin pieni keltainen harava. Pikkuapina on kovin touhukas siivoamaan sisällä, joten arveltiin että oma haravakin täytyy olla, jotta pihatöihin päästään sitten oikein talkoilla kunhan piha tuosta kuivuu.
Kyllä multasormet jo syyhyääkin ja aiettä haisee niin ihanalle ulkona. Tuulettelen sisälläkin vähän väliä että tulisi ihana "ulon haju" sisällekin. Saudien jälkeen tämä raikas ja pölytön ilma tuntuu extraihanalta, ja tuntuu suorastaan ylölliseltä viedä pyykit narulle kuivumaan. Voisin siitä ilosta vaihtaa lakanatkin joka toinen päivä että saisin nukkua niissä maailman parhaalta tuoksuvissa ulkona kuivatuissa lakanoissa! Tosin, täytyy myöntää että joku haikeuden tippa tuli tänään ripsiin kun availin Saudeista lopultakin tulleita muuttolaatikoitani, ja haistelin vaatteita pesutarpeen määrittelyä varten. Ne haisi ihan mun saudikodille, ja tuli niin muistot sieltä mieleen... Takaisin en menisi mutta paljon ihania muistoja sieltä jäi, enkä päivääkään vaihtaisi pois siitä kokemuksesta... Niisk.

Käytiin samaisella maistraattireissulla ruokakaupassakin. Mies huomasi että eräältä kaljamerkiltä oli tullut uutuustuote, jota esiteltiin näkyvästi käytävän varrella. Päätettiin ottaa kaksi tölkkiä kyseistä juomaa, ja hitsi, että tuoreen äidin mielessä myllersi ja pää pyöri että näkeekö kukaan tuttu että meillä on KALJAA kärryissä. Ei siinä mitään, huomasin että muillakin lapsiperheillä oli jopa sikspäkkejä tai isompiakin, härregyydendo, kärryissään, mutta kun MEIDÄN lapsi on adoptoitu ja MEIDÄN pitäisi nyt olla kunnollisia ja VARMASTI just adoptiovanhempien kärryjä katotaan tarkemmalla silmällä kuin muiden kun huomaahan meistä nyt kilometrin päähän että lapsi ei ole kotimainen ja että se on tullut meille vasta viikko sitten!! Siis, yhtään tuttuahan siellä ei ollut, mutta JOS joku kuitenki sattuis näkemään tai no jos nyt ei tuttu oliskaan niin varmana jokainen siellä kaupassa kattoo just meitä. Puuuuuuuh. Selvittiin silti.

Illalla oli ohjelmassa meidän kummipojan ja Pikkuapinan serkun 6-vuotis zynttärit. Nyt pikkuapina näki ensimmäistä kertaa loputkin serkut eli 3-vuotiaan Prinsessan ja uusimman tulokkaan, 2-viikkoisen Aino-Olavin. Serkuista vanhin, kuukauden päästä 9 vuotta täyttävä Kuopus tuli jo ovella vastaan ja sai Pikkuapinan huojentumaan (Kuopuksesta tuli Idoli heti ensivisiitillä), kun olikin joku tuttu vastassa. Kuopus-Idolilla on aivan ihana isovelimäinen ote lapseemme, silittelee päätä, nostaa syliinsä ja riisui ulkovaatteetkin niin näppärästi että tuskin itse pystyisin samaan. Kyllä suku on rikkaus! Huomenna tuleekin toinen touhun päivä kun samaiset serkkupojat tulevat meille yökylään. Pojat ovat olleet meillä vauvasta saakka hoidossa milloin tunnin, joskus viikon, ja ovat yhtä rakkaita kuin olisivat omiamme (tästä tarinaa lisää ehkä myöhemmin), ja koska huomasimme kuinka paljon Pikkuapina heistä tykkää ja toisaalta leikkiseuraakin kaipaa, niin pyydettiin pojat heti meille kun mahdollista. Ainiin mutta ennen sitä Pikkuapinan ja äidin on pärjättävä kahdestaan kun Isoapina tunaroi.. eikäku turnajoi lentis-turnauksessa koko päivän. Huhuii, katotaan kiukuttaako enemmän kun on vain äitee paikalla.